Myrrys

Anniina Mikaman hieno nuortenromaani Myrrys imaisee lukijansa mukaan historialliseen seikkailuun, jossa on sekä vetävä juoni että ripaus muinaisten metsien magiaa. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Kainuun korpiseudulle, jota Mikama kuvaa taidokkaan uskottavasti. Päähenkilö Niilo on suoranainen klassikko: jo pienenä orvoksi jäänyt poika, jonka epäreilu kohtelu saa lukijan sydämen pakahtumaan myötätunnosta. Ja entäpä kirjan nimi? Mikä tai kuka on myrrys? Lukemalla se selviää!

Kenelle?
Myrrys on ilman muuta suunnattu erityisesti nuorille, mutta klassinen historiallinen romaani vie myös aikuislukijan mennessään.

AIKOJA

Takanapäin oli kesä, vihreän lehden aika, keveän tuulen ja lämpimän valon aika. (s. 11.)

Millaista aikaa on talvi? Entäpä kevät, kesä ja syksy? Listaa asioita, joista pidät tai joita inhoat eri vuodenaikoina. Kirjoita listojesi avulla vuodenajoille joko positiivisia tai negatiivisia määritelmiä Anniina Mikaman tapaan. Älä mainitse tekstissäsi vuodenajan nimeä, vaan kuvaile valitsemaasi aikaa listaamiesi asioiden, ilmiöiden, tekemisten ja tunnelmien kautta.

Lue kirjoittamiasi aikoja ääneen jollekulle. Pystyykö hän arvaamaan, mistä vuodenajasta on kyse?

TALON PAIKKA

Kivihalmeen talo sijaitsi syvällä Kainuun korvessa, korkeiden vaarojen ja kirkasvetisten järvien keskellä. Joka suunnalta sitä ympäröivät asumattomat erämaat. Hyvällä ilmalla saattoi nähdä savun nousevan virstojen päässä naapurivaaralta, mutta sen lähempänä ei asunut muita. Itse talo aittoineen ja riihineen oli korkealla paikalla vaaran kupeessa. Se oli rakennettu päivänpuolelle kuin muurahaisten asumus, ja pohjoiselle puolella sen takana kohosi jykeviä honkia kasvava rinne. (s. 31)

Myrrys on tulvillaan hienoja paikankuvauksia. Tämä tekstikatkelma kertoo Kivihalmeen talosta, jossa päähenkilö Niilo on elänyt lapsuutensa huonosti kohdeltuna elättinä. Kirjoita sinäkin paikankuvauksia erilaisista taloista!

Valitse jokin olemassa oleva rakennus tai keksi se kokonaan itse. Kirjoita siitä kuvaus hyödyntämällä Mikamalta napattuja virkkeenalkuja:

MIKÄ/MILLAINEN talo sijaitsi…
Joka suunnalta…
Hyvällä ilmalla…
Itse talo…
Se oli rakennettu…  

METSÄNPEITTO

Maailma sumeni hänen ympärillään kuin valkea utu olisi peittänyt metsän hänen ympärillään. Hänen koko ruumiinsa oli käynyt painavaksi ja hän vajosi alaspäin. Hän kuuli karhun läähätyksen ja kumean hönkäyksen aivan viereltään ja saattoi aavistaa repivän voiman, joka kätkeytyi eläimen paksun karvapeitteen alle. - - Niilo näki karhun, mutta karhu ei nähnyt häntä. Se ei vilkaissutkaan häneen mennessään ohitse.
Niilo tunsi maailman ja oman tahtonsa katoavan jonnekin kauas pois. Hän sulki silmänsä ja vaipui tiedottomana varvikon syliin. Metsä oli ottanut hänet suojelukseensa. (s. 23.)

Metsänpeitto on osa suomalaista uskomusperinnettä. Kerrotaan, että metsänpeittoon voi joutua, jonkin väkiolennon viemänä tai jos eksyy metsään. Metsänpeitossa tuttu metsä muuttuu omituiseksi, vieraaksi ja tuntemattomaksi. Metsänpeittoon joutunut katoaa muiden näkyvistä ja saattaa kokea myös metsänpeitossa muutoksia itsessään.

Kirjoita kuvaus metsänpeiton kätkemästä maailmasta. Mieti onko kuvaamasi maailma kolkko ja uhkaava vai lempeä ja kaunis. Kuvaile tämän todellisuuden luontoa, värejä, tuoksuja ja ääniä. Millaisia olentoja metsänpeitossa asuu? Mitä metsänpeitossa kasvaa?

Jatka kirjoittamalla kuvaus, jossa joku henkilö vaipuu metsänpeittoon. Miksi hän joutuu sinne? Miten metsänpeitto vaikuttaa hänen toimintaansa, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa? Miten henkilö pääsee metsänpeitosta takaisin omaan todellisuuteensa vai pääseekö?

KOLKKO KAUNIIKSI

Talviyön kylmyys tuntui kolkolta, ja sitäkin kolkommalta tuntui metsän ylle laskeutunut pimeys. Täysikuu vilkkui puidenlatvojen lomasta, ja pilvet kiitivät sen editse kuin olisivat paenneet henkensä hädässä. Tuuli tuiskutti lunta ilman täydeltä, mutta Martinin latu erottui vielä hangessa. Sitä seuraten Niilo lähti matkaan ja pelkäsi, mitä löytäisi ladun toisesta päästä. Kuutamo ja lumi antoivat yöhön vähäistä valoa, ja niiden ansiosta Niilo näki sentään eteensä. Hän hiihti purevaa tuulta vastaan ja yritti parhaansa mukaan karkottaa mielestään pelon ja pahat aavistuksensa.
Pimeinä talviöinä oli Riitu useasti kertonut talon lapsille kummitusjuttuja, tarinoita levottomista vaeltavista sieluista ja muista pimeyden valtakunnan olennoista. (s. 166.)

Talviyössä on kolkkoa synkkyyttä, kun Niilo etsii pulaan joutunutta Martinia. Minkälaisista asioista tunnelma tekstiin syntyy? Mitä pitäisi muuttaa, jotta Niilon öinen retki olisikin tunnelmaltaan mystisen kaunis?

A) Kirjoita sama teksti uusiksi: edelleen on talviyö, mutta hiihtoretkeä ei varjosta hätä tai huoli ja ehkäpä sääkin suosii öistä sivakoitsijaa. Aloita jokainen virke Mikaman alkuperäisillä sanoilla:

Talviyön kylmyys…
Täysikuu…
Tuuli…
Sitä seuraten…
Kuutamo ja lumi…
Hän…
Pimeinä talviöinä…

B) Halutessasi voit kirjoittaa ylläolevien virkkeenalkujen avulla myös kokonaan oman talviyötekstin. Tee siitäkin tunnelmaltaan mystisen kaunis!

LEMPEÄ UHKAAVAKSI

Aamunkoitteessa puuskat olivat jo tyyntyneet. Metsä henkäili leppyneenä, heilutteli kevyesti kuusenoksasta riippuvaa naavaa kuin rauhanlippua. Uudella lumella ei näkynyt enää merkkiäkään ladusta, eikä yhdenkään eläimen jälkiä. Vetinen lumi tuoksui raikkaalta kuin vasta pesty pyykki. (s. 175.)

Vaara on ohi! Edeltävän tehtävän synkkä yö on vaihtunut lempeäksi aamuksi, jonka tunnelmaa Anniina Mikama luo erityisesti luontokuvauksen kautta. Vaan entä jos aamu olisikin täynnä vaaraa? Kirjoita aamusta uhkaava! Käytä jälleen Mikaman virkkeenalkuja:

Aamunkoitteessa…
Metsä…
Uudella lumella…
Vetinen lumi…

Halutessasi voit kirjoittaa uhkaavasta aamusta eheän jatkon edellisen tehtävän mystisen kauniille yölle.