Kaikki tuntevat Nukku-Matin, mutta Valve-Villestä ei ole kukaan kuullut mitään. Tai ei ennen Satu Alajoen keksimää tarinaa valon sankarista, tuosta tuntemattomasta Nukku-Matin velipojasta, joka herättää aamuisin meistä jokaisen.Veljekset eivät ole olleet puheväleissä vuosikymmeniin, ja Valon sankari -satu kertoo meille miksi. Satu Alajoen kirjoittamassa ja Ella Kurjen kuvittamassa tarinassa seikkaillaan unimaailmassa ja opitaanpyytämään ja antamaan anteeksi.Kenelle?Satukirjaikäisille ääneenluettavaksi. Kuvitettu, laajahko satu sopiimainiosti myös pienille koululaisille.
Kenelle? Satukirjaikäisille ääneenluettavaksi. Kuvitettu, laajahko satu sopiimainiosti myös pienille koululaisille.
-Ilman minua sinä tai kukaan toinenkaan ei koskaan heräisi uuteen aamuun. Kaikki vain nukkuisivat ikiunta.
-Herätyskelloni ei petä koskaan, sanon asiaa sen enempää miettimättä.
-Pirisevä kello tai kiehuva kukko, molemmat ovat vain työvälineitäni, Valve-Ville tuhatta loukkaantuneena. (s. 4–5.)
Valve-Ville herättää aamuisin, samalla tavalla kuin nukuttaminen iltaisin on Nukku-Matin tehtävä. Mitä jos kaikilla elämäämme liittyvillä taidoillaja tapahtumillaolisi oma haltijansa. Millainen olisi haltija, joka opettaa pienen lapsen kävelemään? Entäpä puhumaan oppimisen haltija? Tai kitaran soittamisen, kärrynpyörän tekemisen, autolla ajamisen, englannin puhumisen, virkkaamisen, purjehtimisen, ratsastamisen tai minkä vaan taidontai tekemisenhaltija? Vai onko niitä monenlaisia? Onko minun puhumaan oppimisen haltija ollut erilainen kuin sinun? Keksi joku taitotai tekeminen, oma tai jonkun muun, ja keksi sille oma haltija. Kirjoita ja piirrä, miltä hän näyttää? Minkä kokoinen hän on? Miten hän liikkuu? Millaisia työvälineitä ja työskentelytapoja hänellä on? Mistä hän pitää ja ei pidä?
Nukkumatin koti on korkealla suuren ja vahvan puun oksistossa. Siellä on puumaja, jonka portaat kiertävät runkoa ylös puun juurelta latvustoon asti. Korkeimmalla oksalla on tähtitorni. Maailman huipulla taivas on lähellä. Nukkumatti on alhaalla kuistilla. Hän järjestelee meille istumapaikkoja, pyyhkii puutarhakalusteita ja kasaa pöydältä likaisia astioita tarjottimelle. (s. 31.)
Nukkumatin pikkuruinen koti sijaitsee suuren puun oksistossa. Koti on puumaja pitkine portaineen, kuisteineen ja tähtitorneineen. Siellä on melko sotkuista, ja vierailleen Nukkumatti tarjoilee jäätelöä. Keksitkö jo oman haltian edellisen tehtävän pohjalta? Millainen oman haltiasi koti on? Missä hän asuu? Millaista haltian kodissa onsisällä entäpä ulkona? Mitkä kodin yksityiskohdat viittaavat haltian tehtävään? Mitä haltia tarjoilee vierailleen? Piirrä haltian koti ja keksi ruokalista, jonka haltia tarjoilee kutsuvierailleen.
Pidän veneistä, meriseikkailuista ja matkoistatuntemattomiin maihin. Mielikuvitusmatkoillani olen nähnyt kaikenlaista. Ystävän kanssa matkanteko on vielä hauskempaa. Saankohan uskollisesta unikaveristani matkaseuraa? Riennäntakaisin alas kajuuttaan. Nallenimakaa liikkumatta riippukeinussani ja tuijottaa kattoon.
-Mitä sinäteet? kysyn hölmistyneenä.
-Leikin elotonta. Olenhan pehmonalle, hän vastaa.
-Tänään sinä olet merikarhuja veneen kapteeni.
-Niinkö? Kuulostaa hauskalta. Voit kutsua minua kapteeni Nalle Merikarhuksi. Mihin olemme matkalla? (S. 9.)
A) Tarinan sankari lähtee uniseen seikkailuunuskollisen pehmonallensa kanssa. Jos sinä saisit valita omista pehmoleluistasi seikkailukaverin, kenet ottaisit ja miksi? Tarinan pehmonalle sai seikkailun kunniaksi nimekseen Nalle Merikarhu. Minkäuuden nimen sinä haluaisit antaa omallepehmolelullesi yhteisen seikkailunne kunniaksi?
B) Keksi mihin haluaisit oman pehmolelusi kanssa matkustaa? Piirrä seikkailumatkanne kartta? Millainen on seikkailunne reitti? Millä kulkuneuvoilla matkustatte? Mitä kaikkea näette matkallanne? Millaista maastoa, puustoa, kasvillisuutta? Millaisia eläimiä, taloja, otuksia, kylttejä? Piirrä karttaan paljon yksityiskohtia.
Yhtäkkiä kivenjärkäle liikahtaa rajusti allamme. Yritän tarttua sammaleeseen, mutta en saa siitä otetta. Kierähdän kiveltä alas ja putoan juurakkoiseen maahan. Lepopaikkamme ei ollutkaan kivi vaan peto, joka herää vihaisena unistaan. Se nousee takajaloilleen kuin hurjistunut karhu ja riuhtoo itseään puolelta toiselle varmistaakseen, että on saanut ravistetun muukalaiset selästään. Se ärjyy ja repii raivoissaan puita, jotka ovat melkein yhtä korkeita kuin se itse. (s. 21.)
Jännittävä seikkailu tarvitsee aina jonkun sankaria uhkaavan vaaran tai pelottavan pedon. Joko keksitedellisessä tehtävässä, millaiselle seikkailulle haluaisit lähteä oman pehmolelusi kanssa? Keksi, millainen vaara teitä seikkailunne aikana uhkaa? Millaisen pelottavan olennon tapaatte tai uhkaavan tilanteen selvitätte? Keksi, kerro,piirrä jakirjoita.
