Heidi Toivainen: MAALASIN ONNELLISEN MAALAUKSEN

”Maalaaminen on ihmettelyä, se on palapelin kokoamista ja sattumien johdattelemaa leikkiä. Jos päätän tehdä värikkään työn, teenkin tumman, jos haluan vähäeleisen ja yksinkertaisen, päädyn maalaamaan runsaan ja rönsyilevän maalauksen. Heti kun kaikki on ihan selkeää, on edessä täysi mysteeri. Kun on varma ja tuntee hallitsevansa kaiken, on kohta taas ihan ymmällään. Aina hetken luulen vieväni maalausta, mutta se viekin minut. Joka kerta, ja se on parasta. Kun kaikki muu unohtuu, enkä muista itseänikään, syntyy onnellinen maalaus. ”

Vaihdoin vuosi reilu vuosi sitten levyn kankaaseen, aloin niittaamaan kankaat työhuoneen seinään kiinni ja maalaamaan työt siinä. Oli pakko muuttaa maalaustekniikkaa, ei onneksi kokonaan mutta sopivasti.
Pohjustin kankaita läpinäkyvällä pohjustusaineella ja luonnonvärinen kankaan väri sai jäädä näkyviin. Viivoja alkoi tulla enemmän, niiden risteyksiä ja kulmia. Värit näyttivät toiselta, ja niitä piti opetella uudelleen. Välillä työni menevät aina vain abstraktimpaan suuntaan, mutta talojen hahmot vielä pysyvät. On tärkeää kokea olevansa
liikkeessä, matkalla jonnekin. Koko ajan maalaukset muuttuvat, pikku hiljaa.

Galleria on avoinna Kiimingin kirjaston aukioloaikoina: 
ma–to 8.30–19, pe 8.30–17, la 9–15, su suljettu