Museoviraston lausunnot ja lupakäsittely ajoittui vuosien 1988–1989 välille. Museoviraston kolmannessa lausunnossa 8.12.1989 rakennusluvan myöntämistä ei enää vastustettu, mutta julkisivumateriaaleja kehotettiin vielä harkitsemaan.
Ensimmäisessä vuoden 1987 luonnoksessa Hallituskadun julkisivu oli suunniteltu pitkäksi rakennusmassaksi, jossa oli paljon lasia. Toisessa suunnitelmassa rakennuksen pitkä julkisivu esitettiin tehtäväksi sinisestä betonista, ja sisäänkäynnin vieressä oli suuri kolmiomainen ikkuna. Kolmannessa suunnitelmassa julkisivua oli muutettu merkittävästi. Seinäpinta oli lyhempi, ja sisempänä niin että eturiviin jäisi korkeat kolmiomaiset pilarit. Kolmiomainen ikkuna vaihdettiin korkeaan lasiseinään. Kahdesta ensimmäisestä suunnitelmasta poiketen, kolmas säästi myös Byströmin piharakennus Napin.
Ensimmäisessä luonnoksessa (vas.) oli pitkä runsaslasinen horisontaali rakennusmassa. Suunnitelmaan sisältyi Byströmin Nappi -rakennuksen purkaminen lähes kokonaan, kuitenkin niin että sen julkisivun kohotettu keskiosa säästettäisiin. Toisessa luonnoksessa (kesk.) rakennuksen pitkä julkisivu oli sinistä betonia, ja sisäänkäynnin vieressä oli suuri kolmiomainen ikkuna. Tässäkin suunnitelmassa Napin julkisivun keskiosa olisi säästetty. Kolmannessa, lopulta hyväksytyssä luonnoksessa (oik.) julkisivu muuttui merkittävästi aiemmista. Seinäpinta lyheni ja sen eteen tuli rivi korkeita kolmiomaisia pilareita. Kolmion mallinen ikkuna vaihtui korkeaan lasiseinään. Tässä suunnitelmassa Nappi säilytettiin kokonaan. Kuvat: Arkkitehtitoimisto Laation arkisto
Yksi kolmivaiheisen rakentamisen lähtökohta oli suunnitelma raskasta konetekniikkaa vaativien tilojen sijoittamisesta uudisrakennukseen. Näihin kuuluivat esimerkiksi pesuhuoneet, keittiöt, konehuoneet ja hissit. Rakennuksen uusi ja vanha osa yhdistettiin lasikattoisen sisäpihan välityksellä, jossa hallitseviksi elementeiksi muodostuivat katonrajaan kohoava hissitorni, ja lasitiilinen pyöreä porrastorni.
Uudisosan suurin tila oli kolmen kerroksen korkuinen monitoimisali, eli nykyinen Valvesali. Lähtökohtaisesti salin haluttiin tarjoavan toimivat puitteet teatterille, konserteille ja nuorisodiskoille. Haastavan suunnitteluprosessin päätteeksi monitoimisali toteutettiin kompromissina eri käyttäjien ja käyttötarkoitusten tarpeet huomioiden. Alkuperäisestä konseptista poiketen, sali sai siniset seinät, ja harmaan lattian. Monikäyttöisyyttä lisättiin kokoon taittuvalla katsomolla.
Uudisrakennus valmistui kesällä 1992, ja se otettiin välittömästi käyttöön. Vanhan ja uuden rakennuksen vihkiäisjuhla järjestettiin 1. joulukuuta 1992. Kolmivaiheisen rakennussuunnitelman kolmas vaihe, eli Byströmin talon peruskorjaus toteutui lopulta vasta vuonna 2007.
Haluatko kuulla lisää?
Lue aiheesta lisää rakennushistoriaselvityksen sivuilta 96–103.
Lue myös juttusarjan edellinen osa!
Uuden nuoriso- ja kulttuurikeskuksen ensimmäinen rakennusvaihe vuonna 1989–1991 keskittyi vanhan poliisilaitoksen peruskorjaukseen. Peruskorjauksen päämäärä oli säilyttää ja entisöidä vanhaa mahdollisimman paljon, tuottaen samalla uudelle nuorekkaalle käyttäjäkunnalle sopiva toimintaympäristö.