Kauppakartanosta kulttuuritaloksi osa 7: Korjaustarpeet ja julkisivun värikäs historia

Vanhan poliisilaitoksen peruskorjausprojektiin liittyi perusteellinen tutkimusvaihe, jossa rakennus mitattiin ja korjaustarpeet määriteltiin. Suunnittelun rinnalla tutkittiin myös rakennuksen historiaa ja alkuperäisiä ominaispiirteitä.

Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston mittauspiirustuskurssin opiskelijat mittasivat poliisilaitoksen vanhan osan harjoitustyönä vuonna 1981. Vaikka mittaukset suoritettiin ajan tekniikalla eli käsityövälineillä, ja opiskelijoilla oli käytettävissä vain vuosien 1883 ja 1889 piirustukset, syntyi projektin lopputuloksena uudet tarkat, huolellisesti tuotetut ja yksityiskohtaiset piirustukset.

Vanhan rakennuksen rakenteita tutkittaessa paljastui paljon ongelmia, joista osa oli jo silmillä havaittavissa. Torikadun puoleisen osan perustusten todettiin vajonneen, sillä rakenteiden alla oli alkuperäinen hirsiarina. Sora-arinalle 1890-luvulla rakennettu sisäpihan laajennusosa taas oli kestänyt kuormaa paremmin. Alkuperäinen tiilirunko oli säilynyt melko hyvin, ja havaitut vauriot olivatkin perustuksiin liittyvistä ongelmista, tai heikoista materiaaleista johtuvia.

Kuvat: Raimo Ahosen kokoelma

Rakenneosia tutkittaessa löydettiin varsin hyväkuntoisia alkuperäisiä paneelikattoja sekä rapattuja holvikattoja. Alkuperäiset puulattiat olivat säilyneet pääosin ennallistettavina. Kaikkiaan 173 ikkunasta löydettiin kaksitoista erilaista ikkunatyyppiä. Monet vanhoista ulko-ovista vaativat kunnostamista tai uusimista, mutta uudet ovet tehtiin alkuperäisen mallin mukaisesti.

Julkisivun värikäs historia

Alkuperäisen Granbergin kauppakartanon julkisivuja ei ehditty koskaan rapata, ja ne jäivät tiilipintaisiksi. Ensimmäisen värityksensä rakennus sai lopulta vuonna 1894, kun se valmistui kaupungintaloksi. Arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman ja Wasastjernan suunnitelmien mukaan rakennus sai runsaan koristeellisen julkisivun vastapainoksi rauhallisen, yleissävyltään vaaleanharmaan värityksen, jolla jäljiteltiin luonnonkivipintoja. Uusrenessanssin tyylin mukaisesti muun muassa listat ja ikkunakehykset maalattiin muuta rakennusta tummemmalla harmaan sävyllä. Aikanaan väritystä vastustettiin, ja kritisoitiin sen synkkyydestä.

Talon piirrustukset: Kansallisarkisto, Oulu | Valokuva kaupungintalosta 1895: Museovirasto JOKA

Vuonna 1976 Oulun kaupungin laatiman uuden suunnitelman mukaisesti silloinen poliisilaitos sai keltaisen värityksen. Alaosa maalattiin tummalla okralla, ja kolmas kerros vaaleankeltaisella sävyllä. Ikkunoiden yläpuoliset kaaret, ja räystäslinjan reliefi tehtiin alaosan tummalla värillä.

Talon piirustukset: Oulun tilapalveluiden arkisto | Kuva poliisilaitoksesta 1976: Jari Kangasniemen arkisto

Nykyisen kaikille oululaisille tutun vaaleanpunaisen sävyn rakennus sai vuonna 1990. Nykyisessä värityksessä keskimmäinen, eli toinen kerros on kaikista vaalein, ja alin kerros tummin. Kolmannen kerroksen koristeosia ja listoja korostettiin valkoisella, harkotusta ja tornin muotoja taas tummalla sävyllä. Toteutuksessa sävyerot olivat huomattavasti hillitymmät kuin Arkkitehtitoimisto Laation suunnitelmassa. 35 vuodessa myös aika on tasoittanut sävyeroja entisestään.

Talon piirustukset: Arkkitehtitoimisto Laation arkisto | Kuva keskeneräisestä NuKun talosta: Oulun tilapalveluiden arkisto

Haluatko kuulla lisää?

Lue aiheista lisää rakennushistoriaselvityksen sivuilta 80–87.

Lue myös juttusarjan edellinen osa!

Vuonna 1981 Suomessa astui voimaan laki kulttuuripalveluiden järjestämisestä kunnissa. Oulun kaupungin ensimmäinen kulttuurilautakunta nimitettiin heti saman vuoden alussa. Kulttuurisihteeriksi valittiin Ritva Tienari, jonka kaupunki oli nimittänyt uuden lain vaatiman toiminnan valmistelijaksi. Myöhemmin kulttuurisihteerin toimi muutettiin kulttuuritoimenjohtajan viraksi.