Kulttuurilautakunta keskittyi yleisten kulttuuripalveluiden tuottamiseen, jotka muodostuivat sellaisista lakiin sisällytetyistä taide- ja taitoaineista, jotka eivät kuuluneet jo olemassa olevien taidelaitosten toimintaan (kirjasto-, teatteri-, museo-, musiikki- ja kuvataidelautakunnat).
Kulttuuritoimen ensimmäisiin toimenpiteisiin kuului kaupungin kulttuurikentän toimijoiden ja toiminnan kartoitus. Tehtävään palkattiin suunnittelumaantieteen opiskelija Arja Huotari. Selvityksessä nousi esiin kaupungin monipuolinen ja aktiivinen kulttuuritoiminta, sekä lukuisat eri taiteenalojen tiloja tarvitsevat pienemmät toimijat joille kulttuuritalo tarjoaisi mahdollisuuden toimia ja kehittyä.
Vuonna 1982, kulttuurilautakunnan toisessa kokouksessa Ritva Tienari esitti kulttuuritoimen tilaksi kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto oli kirjastolta vapautuva Ainola, mikäli rakennuksessa toimiva museo saisi uudisrakennuksen. Toinen vaihtoehto oli poliisilaitos, jonka tilojen tiedettiin vapautuvan lähivuosina. Tienari hankki itselleen poliisilaitoksen piirustukset, ja alkoi suunnittelemaan paksulla tussilla kulttuuritoimijoille soveltuvia tiloja. Ritva Tienari muistelee rakennushistoriaselvityksessä näin:
Kulttuurilautakunta ei osannut ottaa juurikaan kantaa Tienarin suunnitelmiin, mutta niistä innostui kuitenkin kaupunginjohtaja Ilmo Paananen, joka nimesi myös kaupunginarkkitehti Seppo Kanniaisen mukaan suunnitelmien kehittämiseen.
Kulttuuritoimi joutui ensin käymään tiloista jopa julkista vääntöä sosiaalitoimen kanssa. Keväällä 1985 Oulun kaupunginvaltuusto viimein päätti, että poliisilta vapautuviin tiloihin sijoitetaan kulttuuri- ja vapaa-ajan harrastusten tilat. Kaupunginjohtaja Ilmo Paanasen esityksestä kulttuurikeskus nimettiin nuoriso- ja kulttuurikeskukseksi.
Uuden nuoriso- ja kulttuurikeskuksen vaiheista uutisoitiin 1980-luvulla paikallislehdissä. Kuvassa Oulu-lehden artikkeli lokakuulta 1985, sekä Kalevan artikkeli helmikuulta 1988. Lehtileikkeet: Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikön arkisto
Vuonna 1985 kaupunginvaltuusto teki päätöksen Vanhan kaupungintalon korttelin rakennusten peruskorjaamisesta nuoriso- ja kulttuuritoimen käyttöön. Hankkeen suunnittelijaksi valittiin oululainen Arkkitehtitoimisto Laatio Oy. Esisuunnittelussa tehtiin kaksi suunnitelmaa, joista ensimmäisessä vaihtoehdossa poliisivankila korvattaisiin uudisrakennuksella, ja toisessa se säilytettäisiin. Poliisivankila päätettiin purkaa, ja sen purkaminen sisältyi hankkeen kolmivaiheistetun suunnitelman ensimmäiseen vaiheeseen.
1. vaihe:
Poliisivankilan purkaminen ja vanhan poliisilaitoksen peruskorjaus
2. vaihe:
Uudisrakennuksen rakentaminen – uuteen osaan sijoitettaisiin käyttäjien toivoma monitoimisali
3. vaihe:
Samassa korttelissa sijaitsevan, sosiaaliviraston käytössä olleen Byströmin talon peruskorjaus
Nuoriso- ja kulttuuritoimen toimintojen yhteensovittaminen ei sujunut täysin kitkatta siitäkään huolimatta, että molempien pääkohderyhmä oli lapset ja nuoret. Monivaiheisen suunnitteluprosessin perusratkaisuksi muodostui tilajako, jossa nuorisotoimi sijoittuisi Ojakadun puoleiseen siipeen, ja kulttuuritoimi Torikadun puolelle. Uudisrakennuksen tilat taas tulisivat molempien yhteiseen käyttöön. Näkemysten yhteensovittamista yritettiin pitkään, ja lopulta myös lautakuntien osallistuttua mukaan keskusteluun, sovitteluratkaisu saavutettiin 19.1.1989.
Teksti on koottu Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n tekemän rakennushistoriaselvityksen (2023) tiivistelmästä.
Haluatko kuulla lisää?
Lue aiheesta lisää rakennushistoriaselvityksen sivuilta 76–79.
Lue myös juttusarjan edellinen osa!
Oulun Poliisin toimitilat kaupungintalolla olivat puutteelliset aina 1950-luvulle saakka. Vuonna 1919 poliisilaitoksen 67 työntekijän käytössä oli vain kuusi huonetta Torikadulla, Toppilan väliaikaisen poliisiaseman lisäksi. Vuonna 1925 vanhasta arkistohuoneesta muokattiin voimisteluhuone, kun liikunta otettiin osaksi poliisin toiminnan tehostamista.