Musiikki on luonut kupolin yleisön ylle ja vieressäni tanssii tuntematon ihminen. Samaan tahtiin liikkuva vieruskaveri muuttuu lähimmäiseksi. Katseiden kohdatessa tiedämme jakavamme saman kokemuksen ja hetken olemme yhtä; musiikki on liimannut meidät toisiimme ja olemme rytmikäs siamilainen kaksonen. Tunnistatteko kokemuksen?
Taide- ja kulttuuriharrastukset, kuten vaikkapa aktiivinen keikkaelämä, liittyvät olennaisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen. Yhdessä soittaminen tai lukukokemuksen jakaminen syventää paitsi taidekokemusta myös yhteenkuuluvuutta. Kulttuuria ja taidetta onkin pidetty ihmisten välisenä sosiaalisena liimana.
Kuinka kulttuuripääkaupunki Oulu2026 hillitsee taiteella ilmastonmuutosta vai…
…onko kysymys kulttuurisen ilmaston muutoksesta, jolla tavoitellaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen paranemista sekä määrällisesti että laadullisesti? Lisää sosiaalista liimaa ihmisten välille?
”Kulttuuri-ilmastonmuutos tarkoittaa halua yhdistää ihmisiä. Halua tuoda elämään hauskanpitoa ja iloa, mutta myös laajentaa tapojamme ajatella, ymmärtää ja kuunnella toisiamme. Kulttuuri-ilmastonmuutos ruokkii luovuutta ja uuden kehittämistä”, on kulttuuripääkaupunkivuoden teemaa sanoittanut Oulu2026 -kulttuurisäätiön toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen.
Oulussa järjestettiin elokuussa 2026 European Cultural Parliament -verkoston (ECP) istunto. Verkosto koostuu taide- ja kulttuurikentän vaikuttajista, jotka kokoontuivat keskustelemaan eurooppalaisesta yhteistyöstä, demokratiasta ja kulttuurista. Kun esittelimme Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkia kävi ilmi, että maailmalta tulevilla vierailla voi hyvinkin olla päällimmäisenä kysymys ympäristöstä ja ekologisista näkökulmista, kun puhutaan kulttuuri-ilmastonmuutoksesta. Siksi on hyvä tuoda esiin myös tavoitteita, joita kulttuuripääkaupunkivuosi haluaa edistää ympäristönäkökulmista. Tavoitteita jotka konkretisoituvat esimerkiksi ympäristösertifikaatteina, liikkumisvaihtoehtojen valintoina ja energiavaihtoehtojen punnitsemisena.
Vastaus otsikon kysymykseen on siis kuin Uuno Turhapuron vastaus häneltä kysyttäessä otatteko puna- vai valkoviiniä. ”Molempia, kiitos!”
ArtistaR
Oulun on tunnetusti historialtaan tervakaupunki. Maailman suurimpia laivastoja kyllästettiin 1800-luvulla maailmalla suomalaisella ja oululaisella vientitervalla. Terva on muuttunut nyt taiteeksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden käsittelyssä. Koko pohjoisen alueen taiteen ja kulttuurin tekijöitä nostetaan esiin Suomelle ja maailmalle, mutta taiteilijoita saapuu myös maan rajojen ulkopuolelta tekemään taidetyötä pohjoiselle alueelle. Taiteilijoita, tekijöitä, yhteisöjä ja yleisöjä tervataan yhteen, kyllästetään taiteella, ja kaikella tällä tavoitellaan kulttuuri-ilmastonmuutosta.
Terva toi aikoinaan hyvinvointia, vaurautta ja sitä kautta vakautta Suomeen. Samaa työtä tekee taide. Taiteen ilmaisut ja merkitykset ovat monimuotoistuneet samalla kun yhteiskunnan syy-seuraussuhteet ovat yhä vaikeampia hahmottaa. Tämän vuoksi on joskus hankala nähdä, mihin täsmällisesti laitettaisiin yhtä kuin -merkki taiteen ja erilaisten yhteiskunnallisten vaikutusten välille. Jännitettä lisää vielä se, että vaikutuksia halutaan yhä näkyvämmin esille. Evidenssiä kuitenkin on, tuhansittain akateemisia tutkimuksia on julkaistu esimerkiksi taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Tutkimustiedosta ei ole puute, sosiaalisen tervan ainesosat ovat kyllä selvillä.
Poliittisessa keskusteluilmastossa toistuvasti kyseenalaistetaan miksi taidetta ja kulttuuria tulee rahoittaa. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on tullut ”pakollinen tuoteseloste”, joka ei aina istu asiayhteyteen. Ajatus siitä, että taide ja kulttuuri ovat lähtökohtaisesti keskeisiä julkisen palvelun elementtejä yhteiskunnassa aivan kuten terveydenhuoltokin, on heikentynyt.
Kun katsotaan vuosikymmeniä taaksepäin, myös taiteen ja kulttuuripolitiikan vaikuttajien on syytä katsoa peiliin. Taidetta ja kulttuuria on pyritty aikain saatossa eriyttämään muusta yhteiskunnasta liikaa omaksi saarekkeekseen esimerkiksi perustelemalla julkista tukea taidesisältöjen vaikeudella/laadulla, minkä vuoksi ne eivät tavoita kuin rajallisen määrän yleisöjä. Voi myös kysyä, onko tämä diskurssi aliarvioinut ja etäännyttänyt yleisöjä? Katse tulee tällaisessa argumentoinnissa joka tapauksessa vahvasti yläviistosta, vaikka sillä on oma logiikkansa.
Kulttuurista resilienssiä
Oululla ja pohjoisella alueella on kulttuurin ”showtime” vuoden 2026 aikana. Kuitenkin vasta se, mitä tapahtuu juhlavuoden jälkeen, testaa onnistumista pitkällä tähtäimellä. Vaikka askel on lankulla ensi vuonna, hyppyyn on valmistauduttu jo kohta yhdeksän vuotta. Se mikä on tällä hetkellä kulttuurinen olosuhde, on osaltaan Oulu2026-valmistelun tulosta.
Muutokset ja kehitys, jota kulttuuri-ilmastonmuutoksella tavoitellaan, eivät ole yhden ihmisen ihmeitä. Tarvitaan joukkovoimaa, yhdessä tekemistä ja erilaisuuksien yhdistelmiä. Tarvitaan monenlaisten mielipiteiden sietämistä ja keskustelukyvykkyyttä; tarvitaan sosiaalista tervaa, jota tuotetaan ekologisesti kestävästi. Yhteiskunnan vakautta korostetaan ja sitä myös arvostetaan.
Tervalla kyllästettynä alus pysyy pinnalla ja purjehtii. Yhteiskunta, jonka kulttuuripitoisuus on riittävän korkealla, pystyy ottamaan vastaan enemmän haasteita ja olemaan resilientti. Tätä ominaisuutta kaivataan maailmalla nyt enemmän kuin koskaan.
Mari Aholainen on kulttuuripalvelupäällikkö ja kulttuuritalo Valveen johtaja.
Mari Aholainen