Jo vuosia eri puolilla kaupunkia toimineet virastot muuttivat viimein kaikki saman katon alle uuden kaupungintalon tiloihin. Tämän lisäksi rakennuksen kolmanteen lisäkerrokseen oli rakennettu tilavat luokkahuoneet jatko-opintoja tarjoavien oppilaitosten tarpeisiin. Aluksi kaupungintalolle muutti kunnollisten tilojen tarpeessa ollut kauppakoulu, ja alempi teknillinen koulu. Kauppakoulu toimi tiloissa aina vuoteen 1956 saakka, jolloin sille valmistui oma toimitila Kuusiluotoon. Teknillinen koulu muutti Torikadulta Kauppurienkadulle jo aiemmin, vuonna 1911. Myöhemmin tiloissa toimi lyhyen aikaa myös Merimieskoulu, ja Oulun yliopiston rakennustekniikan osasto.
Kaupungintalon toimijat sen auettua vuonna 1895. Kuvassa vasemmalta oikealle 1.-3. kerros.
Oulun ensimmäinen puhelin otettiin käyttöön vuonna 1878, kun Kapteeni Ekholm rakensi puhelinyhteyden merikoulusta koulun tähtitorniin Linnansaaressa. Telefoonilaitos avattiin marraskuussa 1882. Nykyisen Madetojan puiston kohdalla sijainnut Oulun Telefooniosakeyhtiön keskusasema tuhoutui helmikuussa 1918 kansalaissodan taisteluissa, mutta Oulun ollessa sotatoimien kannalta merkittävä kaupunki, oli puhelinlinjat saatava nopeasti kuntoon. Telefooniosakeyhtiö vuokrasi kaupungintalon toisesta kerroksesta käyttöönsä pienen huoneen, jonne hankittiin satanumeroinen keskuspöytä.
Vuonna 1920 Telefooniyhtiö myi omaisuutensa vuonna 1913 perustetulle Oulun Puhelin Osakeyhtiölle, joka siirtyi Telefooniyhtiön tiloihin kaupungintalolle. Myöhemmin Oulun Puhelin vuokrasi käyttöönsä raastuvalta ja maistraatilta samasta kerroksesta vapautuneet kaksi huonetta. Vuonna 1920 Tori- ja Ojakadun kulmauksen huoneeseen asennettiin LM Ericssonin puoliautomaattinen keskus. Tällöin puhelinliikenne myös vakavoitui, kun koteihin jaettiin puhelinluettelot ja tuttavallinen keskustelu keskuksen kanssa kiellettiin. 1930-luvulla tilat alkoivat käydä johtoverkon kasvettua ahtaaksi. Puhelinyhtiö rakennutti uuden toimitilan Kauppurienkadulle, joka valmistui vuosina 1936–1937.
Kaupungin kasvaessa kaupungintalon tilat kävivät ahtaaksi, ja osan piti etsiä lisätiloja vastapäiseltä Seurahuoneelta. Seurahuoneen ravintola- ja hotellitoiminta ei ollut menestynyt, ja vuonna 1919 voimaan tullut alkoholin kieltolaki vei viimeistäänkin ravintolatoiminnan kannattavuuden. Oulun kaupunki hankki Oulun Seurahuone Oy:n osake-enemmistön, ja alkoi muuttamaan rakennusta kaupungin virastoille sopivaan kuntoon. Vuonna 1920 rakennukseen lisättiin arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema lisäkerros, sekä rinnakkaiset pääovet. Samana vuonna Oulun kaupunginvaltuusto alkoi kokoontua Seurahuoneen tiloissa. Ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous rakennuksessa pidettiin vuonna 1931. Hotellin toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1939, ja vuonna 1942 rakennus nimitettiin Oulun kaupungintaloksi, jona se on tänä päivänä toiminut jo 83 vuotta.
Teksti on koottu Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n tekemän rakennushistoriaselvityksen (2023) tiivistelmästä.
Haluatko kuulla lisää?
Lue aiheesta tarkemmin rakennushistoriaselvityksen sivuilta 46–51 ja 56.
Lue myös juttusarjan edellinen osa!
Oulun kaupungin raatihuone oli yksi kahdestakymmenestäseitsemästä vuoden 1882 suurpalossa tuhoutuneista rakennuksista. Oulu joutui odottamaan uutta kaupungintaloa yli 70 vuotta, jonka ajan sen virastot olivat levittäytyneet eri tiloihin ympäri kaupunkia. Kaupungintalon puute ratkesi viimein vuonna 1893, kun kaupunki osti Granbergin talon tontteineen Sophia Granbergin perillisiltä. Samalla ratkesi kaupunkikuvaa rasittaneen keskeneräisen rakennuksen kohtalo.