Tuntematon

Oli vuosi 2013 ja lämmin kesäkuun päivä, jolloin työmme alkoi todellisuudessa. Suunnitelmat tulevien hetkien onnistumiseksi oli laadittu. Olimme valmiit. Välillä haastavaankin työhön, jenkit ne sanoisivat että kunniantyöhön. Teimme kortteja vanhusten omaisille lähetettäviksi. Korteissa oli korvaruno tai runomuotokuva. Kortissa oli myös muistelumaalaus tai vanhuksen kanssa tehty perhonen.

Korttikohtaamiset -työpaja syntyy kun laitamme Timon runoilemaan vanhusten aatoksista, Jennin tehdessä taustalla maalausta runoon. Mukana meillä oli hetkittäin pientä musisointia, joka jollain tapaa rauhoiti hetkeä.

Timo ottamassa vanhuksen sanoja ylös.

Työskentely vanhuksen kanssa sai aikaan itkua ja naurua ja inhimillisiä tunteita. Vierailut olivat iloa, ryhmätilanteita. Teimme myös paljon yksityisiä hetkiä samalla runo - maalaus idealla. Välillä muistisairaus vei voiton ja haasteena oli saada henkilö keskittymään. Välillä musiikki ei ollut mieleistä ja mattoa vedettiin jalkojen alta, mutta kuitenkin sisimmässä meistä tykättiin. Tämä oli niin erilaista.

Jenni avustamassa perhosen teossa.

Päivät johtivat iloa, kuin sähkö johtaa ja tarttuu. Kuinka henkilö, joka oli 60 vuotta vanhempi oli tuntematon, mutta silti niin tuttu päivän päättyessä. Sympatiaa ja ajan pysäytttämistä lapsuuden muistoihin. Sitä oli se työ Sara Wacklinissa, Mäntykodissa, Lassintalossa ja Jaarankartanossa.

Saatoit olla automies, näyttelijä tai kouluttamaton maanviljelijä, oli kaikilla kuitenkin aina yksi yhdistävä tekijä - erittäin rikas menneisyys täynnä omanlaisiaan tarinoita.

 -JK

 

Perhoset kuivumassa. Niille annettiin usein nimi. 1. vas. on nimeltään "suomiperhonen".

 

Kuvat: Jouni Kärkkäinen