Valokuvien taika ja voima

Olen ollut projektissa mukana kuvaamassa muotokuvia ihmisistä Kipinässä ja Tahkokankaalla. On ollut haastavaa, mutta samalla erittäin palkitsevaa päästä tekemään yhteistyötä eri asiakasryhmien kanssa. Olen oppinut paljon valokuvassa piilevästä voimasta ja mahdollisuuksista mitä se pitää sisällään.

Valokuvat herättävät tunteita meissä kaikissa. Kuvissa aika on pysähtynyt usein johonkin merkittävään hetkeen. Valokuva on kuin aikakone, joka kuljettaa tunteissa taaksepäin. Muotokuvassa näemme itsemme toisen silmin. Näkemys voi erota hurjastikin omastamme. Muotokuva on kuitenkin aina kahden ihmisen välisen vuorovaikutuksen tulos. Kuvatessaan kuvaaja astuu mallin henkilökohtaiselle alueelle, jota tulee aina kunnioittaa. Onnistunut kuva vaatiikin aikaa, tilaa, luottamusta.

Ensireaktiot valokuvattavana olemiseen ovat olleet pääsääntöisesti hieman vastahakoisia. Itsekin tunnen oloni luonnollisemmaksi kameran takana kuin edessä. Kuvattavana oleminen on kuitenkin hetki jolloin saa olla huomion keskipisteenä. Jokainen meistä tarvitsee sitä huomiota.

On imartelevaa nähdä itsestään onnistunut otos, erityisesti jos omakuva on muuten jollain tavoin vääristynyt. Kuvauksen jälkeen jokainen kuvattava on saanut huulilleen vähintäänkin vienon hymyn. Se jos mikä lämmittää kuvaajan sydäntä.  Erittäin negatiivisesti kuvaamiseen suhtautunut henkilökin totesi lopulta hyvin tyytyväisenä näyttävänsä kuvissa aivan äidiltään. Osa kuvista on herättänyt negatiivisia tunteita, mutta sekin on sallittua. Kuvan repiminen tai ruttaaminen kertoo vain juuri siitä hurjan suuresta vaikutuksesta mikä kuvilla meihin on. Voi viedä aikaa oppia katsomaan itseään. Tärkeintä on, ettei kuva jätä koskaan kylmäksi.

Valokuvassa on taikaa ja voimaa, jota haluan jatkossakin hyödyntää.

Heidi