Varjoteatteria ja UV-ihomaalausta Tahkokankaalla

 

Olimme aiemmin keväällä käyneet tutustumassa Tahkokankaan palvelukeskuksen yhteydessä olevaan toimintakeskukseen, joka teki minuun vaikutuksen monipuolisuudellaan. Käsityö-, musiikki- ja teollisuushuoneiden lisäksi talosta löytyi erilaisia aistihuoneita, joista erityisen innostuksen minussa sai aikaan mustavalohuone. Olen pitkään ollut kiinnostunut mustavalotaiteesta, työstänyt muutamia maalauksia uv-aktiivisilla akryylimaaleilla ja koristellut eli kiusannut kavereitani uv-ihomaaleilla, joten päätin varjoteatterin lisäksi tarjota esityspäivänä asiakkaille mahdollisuuden tulla maalatuiksi.

Näyttääksemme esimerkkiä esitimme ensimmäisen päivän aluksi aiemmin kehittelemämme varjoteatteriesityksen, jonka jälkeen jaoimme osallistujat kahteen ryhmään: näyttelijöihin ja musiikkivastaaviin. Muusikot lähtivät Pekan mukaan hakemaan oikeaa rytmiä, ja me loput siirryimme askarteluhuoneeseen. Varjohahmoja syntyi jokaiselta osallistujalta ainakin kaksi kappaletta ja luomukset olivat kertakaikkiaan kekseliäitä ja upeita. Myös hahmojen nimet löytyivät nopeasti. Osa nimettiin itse taiteilijan mukaan, osa sai esittämänsä eläimen nimen.

Seuraavaksi kehittelimme yhdessä hahmojen pohjalta jatkotarinan, jossa jokaiselle löytyi tärkeä rooli. Lopulta tarina hioutui eläintarha-aiheiseksi, ja mutkittelevien sekä vauhdikkaitten juonenkäänteiden jälkeen se sai onnellisen ja lämpimän lopun. Täydensimme vielä hieman varjolavastevarastoamme kunnes olikin harjoitusten ja repliikkien opettelemisen aika. Itse toimin ääninäyttelijänä kuulovammaisen osallistujan hahmoille hänen puolestaan, ja huolehdin että ne ilmestyvät lavalle oikeaan aikaan. Viittomakielen taitoa minulla ei ole, mutta eleillä ja kosketuksilla, sekä tulkin avulla pystyimme ymmärtämään toisiamme.

Esityspäivänä järjestin mustavalohuoneeseen uv-ihomaalaussession. Jokainen osallistuja sai itse päättää millä värillä ja mihin osaan kehoaan halusi mitäkin maalattavan. Jotkut antoivat vapaat kädet, ja osalla oli mielessään selkeä visio. Useimmat halusivat maalauksen kasvoihinsa ja kokivat maalaustilanteen hyvin rentouttavana ja miellyttävänä. Oli hienoa antaa jokaiselle erikseen oma hetki, täysi huomio ja siveltimen kosketus.

 
Mustavalohuoneen hehkuja.
 
 
 
    
 
Maalaushetken jälkeen oli ensi-illan aika. Tunnelma oli jännittävä ja yleisöä liikuntasali pullollaan. Varjoteatterissa jännitystä onneksi helpottaa se, ettei yleisöä näe verhon takaa ennen loppukumarruksia. Loppujen lopuksi esitys meni oikein hyvin ja sai raikuvat aplodit.
 
Olin ensimmäistä kertaa tekemisissä kehitysvammaisten ihmisten kanssa ja heidän innostuneisuutensa, avoimuutensa ja herttaisuutensa lämmittää mieltäni vieläkin. En malta odottaa seuraavaa pajakertaamme Tahkokankaalla.

 

Annina

 

Kuvat: Heidi Risto