Anna Vepsä

Minne oksat rönsyilevät – oma elämänpuu osana identiteettiä

Sisältö: Kurssilla työstetään oma elämänpuu joko suvusta, perheenjäsenistä, kavereista, lemmikeistä tai kooten joistakin edellämainituista. Oppilas saa itse päättää, ketä tai mitä oman elämänpuunsa oksille haluaa. Haluaako jokaiselle henkilölle tehdä esimerkiksi oman attribuutin, tunnusomaisen esineen tai symbolin?

Sekä ala- että yläluokilla luokan oma opettaja voisi pyytää oppilaitaan tuomaan etukäteen kuvia rakkaista ihmisistään tai eläimistä.

Aluksi katsellaan yhdessä, millaisia puita taiteen historiasta löytyy.

Varsinaisen työskentelyn alkaessa materiaaleina voidaan käyttää luovasti kaikkea, mitä kouluilta löytyy (oletuksena on, että ainakin akryylivärejä ja akvarelleja on jo ennestään olemassa). Tekniikan saa jokainen valita itse – lopputulos voi olla esimerkiksi kollaasi, pieniä piirroksia sisältävä suuri piirustus, maalaus, mustavalkovalokuvien sarja tai vaikkapa pieni ekovillasta tehty paperiveistos.

 

Tavoitteet: Puun tekemisen tulisi auttaa lasta tai nuorta prosessoimaan esimerkiksi omaa senhetkistä ihmissuhdeverkostoaan tai elämysmaailmaa. Mitkä asiat ovat osa elämääni ja millaisia elementtejä haluan osaksi omaa elämänpuutani? Valmista puuta ei ole pakko esitellä muille, jos ei halua.

Kurssilla opitaan kenties jotakin taiteen historiasta, mutta kehitetään myös teknistä kekseliäisyyttä ja sommittelun taitoa.

Erityisesti sukututkimus painottaa, ettemme ymmärrä omaa aikaamme ilman menneen ajan tuntemusta. Toisaalta on huomattava, että sukuhistoriat sisältävät monesti kipeitäkin asioita: myös niitä voi käsitellä puussaan, jos rohkeutta löytyy.

Ensisijaisesti elämänpuusta pitäisi kuitenkin tulla oppilaalle itselleen omaleimainen ja kannustava kokonaisuus – sellainen, joka herättää lapsessa tai nuoressa kollektiivisuuden tunteen. Tunteen evolutiivisesta jatkumosta ja siitä, ettei elämässään ole yksin.

 

 


Luolista kaduille – graffitit ennen ja nyt -taidehistoriatyöpaja

Sisältö: Tämän työpajan taidehistoriallinen matka alkaa luolamaalauksista jatkuen keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksiin, renessanssin freskoihin ja tämän päivän graffiteihin. Luennon ja diojen jälkeen tehdään aiheeseen liittyvä tussipiirrostehtävä.

Pajassa käydään läpi dioja taidehistorian varrelta. Esityksen painopiste on kuitenkin 1900-luvun lopun kuvamateriaalissa: katutaiteessa ja kuuluisan graffitimaalari Jean-Michel Basquaitin tuotannossa. Luennon aikana selvitetään, millaisista elementeistä ja vakiintuneista käytännöistä graffititaide koostuu. Entä millaisista aineksista muodostuu aihepiirin uusin kannanotto, neulegraffitit?

Kaksoistunnin lopuksi tehdään tussipiirroksena paperille oma nimi, tagi tai omakuva graffitityyliin.

 

Tavoitteet: Taidehistoriallisen graffiti-katsauksen tavoitteena on saada nuoret katsomaan asioiden ja ilmiöiden taakse. Lisäksi luennon tarkoituksena on osoittaa, että kaikilla nykyajan ilmiöilläkin on omat historiansa. Toisaalta tietopaketti aiheesta saa oppilaat toivottavasti katsomaan graffiteja jatkossa eri silmin, kenties enemmän analysoiden.

Tussipiirrostehtävän avulla opitaan ennen kaikkea graffitien maneereja ja tyylittelykeinoja. Yhdessä ryhmän kanssa voidaan pohtia, onko taggaaminen eräänlaista hiphop-kansan kalligrafiaa.

 

Printtaa työpajan materiaali pdf-muodossa

 


Kananluita ja pajunkissoja – tarkastelussa nykytaiteen kiehtovat materiaalit -taidehistoriatyöpaja

Sisältö: Nykytaiteeseen keskittyvässä taidehistorian työpajassa tarkastellaan paitsi tämän hetken taidetta, myös taiteen historiassa esiintyviä edelläkävijöitä. Yhteinen nimittäjä tarkasteltaville kuville on tavallisuudesta poikkeava materiaali. Christo Javacheffin paketoidut rakennukset, Lea Whittingtonin kananluista tehty kattokruunu ja Anni Rapinojan puolukanlehtikengät ovat vain herkullisia esimerkkejä nykytaiteen kiinnostavasta kirjosta.

Niin ikään kurssilla pohditaan, miksi nykytaiteessa ideat ja katsojan ravistelu ovat joskus ilmaisutapaa tärkeämpiä. Miten nykytaide poikkeaa taidehistorian kaanonista vai poikkeaako se?

Lisäksi aiheesta keskustellaan tehtävän avulla. Pöydälle asetetaan pino postikortteja, joista kukin oppilas valitsee yhden. Jokainen oppilas perustelee parilleen tai pienryhmälle, mikä kortin teoksessa viittaa nykytaiteeseen ja miksi. Mitä materiaalia teoksessa on käytetty? Onko taidekortin teos ylipäänsä nykytaidetta tai kenties taidetta ollenkaan?

Tavoitteet: Lyhytkurssin tavoitteena on saada nuoret innostumaan nykytaiteesta ja kenties kehittelemään itsekin luovia ideoita. Toisaalta nykytaiteen tuntemus ja siitä keskustelu ruokkii oivalluksia ja inspiraatiota: voisiko perinteisen ja tutun asian tehdä toisin – uudella tavalla?

Lisäksi kurssi johdattaa oppilaita taiteen historian maailmaan ja esittelee tiettyjä kiintopisteitä paitsi nykytaiteilijoiden keskuudesta, myös menneisyydestä. Toisin sanoen tämän päivän taidetta voi oppia ymmärtämään hiukan paremmin, jos tietää, millaisia aiheita ja konventioita taiteen historiassa on jo aiemmin esiintynyt.