Yllättävä käänne - Valveen elokuvakoulun 10-vuotisjuhlanäyttely 

Valveen elokuvakoulu juhli 10-vuotissynttäreitä marraskuussa 2013. Juhlan kunniaksi elokuvakoulu järjesti mediakasvatuksellisen näyttelyn, joka oli täynnä toimintaa. Yllättävä käänne -näyttely oli medialukutaitoa kehittävä kokonaisuus, joka koostui interaktiivisista ja moniaistillisista näyttelykohteista. Näyttelyssä oli mahdollista saada tietoa elokuvataiteesta ja sen historiasta sekä pääsi itse kokeilemaan audiovisuaalista itseilmaisua eri muodoissa mm. äänitehosteiden tekemistä Efektijopolla sekä oman piirrosanimaation tekemistä Zoetrooppiverstaassa. Näyttelytilassa oli kaksi elokuvateatteria Cinéma Illusion ja salamyhkäinen Kinokota, joissa esitettiin eri puolilla maailmaa nähtyjä oululaisten lasten tekemiä lyhytelokuvia sekä muita klassikoita kymmenen vuoden ajalta.

Yllättävä käänne -näyttely toteutettiin Valvegalleriassa Kulttuuritalo Valveella 1.-24.11.2013

Näyttelyn elementeistä on mahdollista vuokrata edelleen Efektijopoa ja Kinokotaa. Kinokota on nähtävissä Oulun kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla.

 

 

 

Yllättävä käänne

Valveen elokuvakoulun 10-vuotisjuhlanäyttely

Elokuva kuuluu kaikille! Se on tapa kertoa tarinoita: pieniä ja suuria, tosia ja kuviteltuja, opettavaisia ja viihdyttäviä. Valveen elokuvakoulu on vienyt elokuvanteon ilosanomaa ympäri maata ja maailmaa vuodesta 2003 lähtien. Kymmenen vuoden aikana elokuvakoulun työpajoissa ja harrastusryhmissä on valmistunut satoja lyhytelokuvia, joita on ollut tekemässä tuhansia lapsia ja nuoria. Mukaan mahtuu näyteltyjä elokuvia, animaatioita, dokumenttielokuvia, uutisia, musiikkivideoita, mainoksia, antimainoksia ja monenkirjavia audiovisuaalisia tuotoksia. Niistä tämä näyttely esittelee pienen siivun.

Näyttely on toiminnallinen. Pienten animaatioita on esillä Kinokodassa ja isompien tekemiä elokuvia voit ihastella Cinema Illusionissa eli elokuvateatterissa. Lisäksi voit kokeilla äänitehosteiden tekemistä Efektijopolla ja oman piirrosanimaation tekemistä Zoetrooppiverstaassa. Esillä on myös lasten tekemiä animaatiohahmoja ja -julisteita sekä muita elokuviin liittyviä esineitä.

Valveen elokuvakoulu perustettiin Oulussa vuonna 2003 ja se on osa Opetusministeriön tukemaa valtakunnallista lastenkulttuuriverkostoa, Taikalamppua. Elokuvakoululla on verkostossa tehtävänä edistää lasten ja nuorten elokuvakulttuuria. Sitä toteutetaan työpajojen lisäksi muun muassa näytöstoiminnalla, opettajia kouluttamalla, elokuvanteon oppimateriaalia julkaisemalla, lasten ja nuorten itse tekemien elokuvien näkyvyyttä lisäämällä ja erilaisilla yhteistyöhankkeilla. Elokuvakoulun tukikohta on Oulun kaupungin Kulttuuritalo Valve, mutta työpajoista ja toiminnasta pääosa tapahtuu kouluissa, päiväkodeissa ja niin edelleen – paikoissa, joissa lapset ja nuoret ovat.

Näyttelyn nimi on lainaus elokuvakoulun kummitädiltä, elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalalta. Kaija muistutti elokuvakoulun alkutaipaleella monta kertaa, kuinka tärkeää elokuvassa on olla yllättävä käänne. Niitä nuorten tekijöiden omissa elokuvissa onneksi riittää!

Tervetuloa elokuvien maailmaan.

Näyttelykohteet

Kinokota


Lappilaista kotaa muistuttavassa, mutta oululaisten lasten itse tekemässä ja koristelemassa teltassa voit katsoa lasten tekemiä lyhyitä animaatioita.

Kinokota pystytettiin ensimmäisen kerran Oulun kansainväliselle lastenelokuvien festivaalille vuonna 2010. Kodassa esitetään päiväkoti- ja alakouluikäisten lasten tekemiä animaatioita. Ne ovat valmistuneet Valveen elokuvakoulun järjestämissä työpajoissa ja joka kesä järjestettävillä animaatioleireillä. 

Animaatioissa seikkailevat hahmot on usein askarreltu värikkäästä kartongista. Hahmoja on liikuteltu noin puoli senttiä kerrallaan ja jokaisesta liikkeestä on otettu kameralla kuva. Kun kuvat nähdään peräkkäin, hahmot näyttävät liikkuvan. Näin tehtyjä animaatioita kutsutaan pala-animaatioiksi. Esimerkiksi 60-luvulta asti television lastenohjelmissa seikkaillut Kössi-kenguru on pala-animaatiohahmo. Pala-animaatioiden lisäksi animaatioleireillä on valmistunut vaha- ja legoanimaatioita.

 

Aivopuku
Superpahiksen puku elokuvasta Mies vailla kapitalismia

Keväällä 2013 Valveen elokuvakoulun elokuvaklubi Kolinassa valmistunut lyhytelokuva Mies vailla kapitalismia kertoo menneiden aikojen diktaattorista, herra Aivoista, joka on herätetty henkiin modernin teknologian avulla. Aivojen päämääränä ei ole mitään vähempää kuin maailmanvalloitus – koko maaiman hypnotisoiminen sosiaalisen median avulla. Elokuva on nähtävissä kokonaisuudessaan näyttelyn elokuvateatterissa, Cinéma Illusionissa.

Edesmenneestä diktaattorista on jäljellä vain nykyteknologialla elvytetyt aivot ja sydän, joten hän tarvitsee liikkumiseen robottikäsillä ja -jaloilla varustetun aivopuvun. Todellisuudessa puvun sisällä on tietysti näyttelijä. Näyttelijälle aivopuku on haastava: sillä on vain yksi ilme ja sen sisällä tulee tosi kuuma. Lisäksi sen sisältä on hankalaa nähdä ulos. Puvulla on toki myös etunsa, kuten se, että superpahis on kirjaimellisesti päätä pidempi kuin muut elokuvan hahmot. Se, yhdessä mahtavien kulmakarvojen kanssa, on omiaan lisäämään Aivojen auktoriteettia.

Elokuvan Mies vailla kapitalismia tekijät olivat tekohetkellä pääosin 15 - 16-vuotiaita. Aivoja näytteli Valtteri Kuosmanen. Elokuva on saanut hyvän vastaanoton: se on muun muassa valittu kolmen tuhannen ehdokkaan joukosta Hannoverin elokuvafestivaalien ohjelmistoon syksyllä 2013.

 

Efektijopo

Foley-ääniverstas

Mykkäelokuvista puuttuvat äänet. Kokeile äänitehosteiden tekemistä mykkäelokuvaan livenä, elokuvan pyöriessä, aivan kuten Jack Foley ja muut taiturit ovat tehneet ennen sinua. Tuomo Vuolteenahon kierrätysromusta valmistamasta efektikojeesta saat loihdittua kuuluviin mitä erilaisimpia ääniä pärinästä sateeseen. Kokeile myös, osaatko kopistella jalkojasi samaan tahtiin kun elokuvan hahmot kävelevät! Elokuvan ovat tehneet koululaiset Valveen elokuvakoulun järjestämässä mykkäelokuvatyöpajassa.

Ennen 1920-luvun loppua elokuviin ei vielä osattu yhdistää ääntä. Elettiin mykkäelokuvan kulta-aikaa, jonka tähtiin lukeutuivat muun muassa koomikot Charlie Chaplin ja Buster Keaton. Koska katsojat kuitenkin halusivat kuulla ääniä, oli elokuvanäytöksissä töissä muusikkoja, jotka soittivat mykkien elokuvien taustalle enemmän tai vähemmän tunnelmaan sopivaa musiikkia.

Kun äänielokuva vihdoin keksittiin, olivat äänityslaitteet niin kehnoja, että näyttelijöiden piti huutaa kilvan soittajien kanssa. Hiljaisemmat äänet, kuten askeleet tai vaikkapa sateen ropina, eivät kuuluneet lainkaan. Ratkaisun keksi Hollywoodissa Universalin studioilla työskennellyt Jack Foley, joka keksi miten elokuviin voitiin jälkikäteen lisätä askeleita, vaatteiden kahinaa tai muita luonnollisia ääniä muistuttavia ääniä. Foleyääniksi alettiin pian kutsumaan kaikenlaisia elokuvaan jälkikäteen äänitettyjä, elokuvan toimintaan tahdistettuja ääniä. Vaikka nykyisin tekniikka on kehittynyt, kolistelevat ja rymistelevät foleyartisteiksi kutsutut äänimiehet ja -naiset edelleen tehosteääniä elokuviin. Esimerkiksi taistelukohtauksissa foleyartistit hakkaavat yhteen makkaroita ja katkovat puutikkuja, jotta tappelu kuulostaisi hurjalta. Yksi taitava foleyartisti voi tehdä yhtäaikaa kokonaisen ihmisjoukon äänet.

 

Cinéma Illusion

Elokuvateatteri

Cinéma Illusionissa voit nähdä 27 Valveen elokuvakoulussa valmistunutta huippuelokuvaa kymmenen vuoden ajalta. Elokuvat on valittu noin tuhannen valmistuneen elokuvan joukosta ja monet niistä ovat saaneet palkintoja festivaaleilla ympäri maailmaa. Mukana on näyteltyjä ja animoituja fiktioita 10 – 18-vuotiailta elokuvantekijöiltä sekä kaksi dokumentaarista työtä. Elokuvat esitetään jatkuvana sarjana, joka alkaa alusta kahden tunnin välein. Voit löytää näyttelystä kuvia tai rekvisiittaa kaikista elokuvista, joiden kohdalla listassa on tähti!

Maailman ensimmäiset julkiset elokuvanäytökset järjestettiin Pariisissa, Ranskassa, vuonna 1895. Siksi elokuvateatterillamme on ranskankielinen nimi, Cinéma Illusion. Suomeksi se olisi tietysti Elokuvateatteri Illuusio. Elokuvan illuusiosta voit lukea lisää näyttelyn zoetrooppiverstaassa.

 

Zoetrooppiverstas

Zoetrooppiverstaassa voit tutustua 1800-luvun medialaitteeseen, zoetrooppiin. Piirrä oma animaatiokuvasarja tai katso muiden aiemmin piirtämiä kuvasarjoja. Zoetrooppi on laite, jota pyörittämällä syntyy liikkuvan kuvan illuusio: sarja kuvia näyttää heräävän henkiin ja muuttuvan yhdeksi liikkuvaksi kuvaksi.

1. Piirrä tyhjään, pitkään paperiliuskaan kuvasarja, jossa esitetään jokin yksinkertainen ja lyhyt tapahtuma liikesarjana kuva kuvalta. Jokaisessa kuvassa on pieni ero edelliseen nähden. Parhaiten onnistut, kun piirrät loopin eli kuvasarjan, joka päättyy samaan tilanteeseen kuin mistä se alkoi.

2. Aseta tekemäsi kuvasarja zoetroopin sisälle. Pyöritä laitetta ja katso kyljessä olevista reijistä. 

3. Kokeile toimivuutta eri pyörimisnopeuksilla.

Zoetrooppi (1834) oli yksi keskeisimmistä ja suosituimmista elokuvan esihistorian laitteista, jotka lopulta johtivat elokuvan keksimiseen. Se on lieriön muotoinen laite, jonka laidoille tehdyistä reijistä pystyy katselemaan laitteen sisälle asetettuja kuvasarjoja - ”lyhyitä animaatioelokuvia”. Zoetrooppi-sana tulee kreikan kielen sanasta zoetropos, joka vapaasti suomennettuna voisi tarkoittaa ”elämän pyörää”. Varhaisimmat zoetroopin versiot tiedetään olleen Kiinassa jo vuonna 180. Moderni zoetroopppi esiteltiin kuitenkin vuonna 1834 englantilaisen matemaatikko William George Hornerin toimesta. 

Elokuvan esihistorialla tarkoitetaan aikakautta ennen elokuvan varsinaista keksimistä. Elokuvan syntymävuotena pidetään vuotta 1895, jolloin järjestettiin ensimmäiset kaupalliset elokuvaesitykset. 1800-luvulla kehitettiiin useita ns. optisia leluja. Yhdistävänä piirteenä niissä oli liikkuvan kuvan illuusio, mikä luotiin käyttämällä still-kuvia. Liikkuvan kuvan illuusio on elokuvan perusominaisuus. Ilman sitä kuvat valkokankaalla eivät liikkuisi. Liikkuvan kuvan illuusio perustuu phi-ilmiöön: kun esimerkiksi kahta vierekkäistä valoa sytytetään vuorotellen tietyllä nopeudella, katsoja ei havaitse kahta erillistä valoa, vaan yhden liikkuvan valon. Samalla tavoin erilliset, peräkkäiset kuvat yhdistyvät katsojan mielessä yhdeksi liikkuvaksi kuvaksi.

 

Animaatiohahmoja lasten tekemistä elokuvista

Vitriineissä on esillä 8 - 13-vuotiaiden lasten tekemiä animaatiohahmoja. Vitriinien sivussa olevasta kurkistusaukosta voit katsoa hahmoja samaan tapaan kuin kamera näkee ne.

Hahmot on muotoiltu muovailuvahasta ja osassa niistä on sisällä rautalangasta tehty tukiranka. Materiaaleina voi käyttää myös esimerkiksi puuhelmiä ja -tikkuja, villalankaa ja kangasta. 

Animaatiohahmoilla on usein iso pää, jotta ne näyttävät hauskoilta ja ilmeikkäiltä. Iso muovailuvahasta pyöritetty pää on kuitenkin niin raskas, että hahmo kaatuu herkästi. Siksi myös muovailuvahahahmon jalkojen täytyy olla lyhyet tai tukevat. Muovailuvaha-animaatioiden tekeminen on hauskaa ja helppoa, ja esimerkiksi älypuhelimille on sitä varten paljon ilmaisia kuvausohjelmia. Kenties vaikeinta vaha-animaatiossa onkin saada hahmo hyppäämään tai lentämään!